Miksi lukea Marxia?

En ole päässyt vielä tämä blogin kanssa julkaisurytmiin, koska juuri kun perustin blogin, alkoi tapahtua elämässäni isoja muutoksia. Sen lisäksi, että omat hääni ovat vain muutaman viikon päässä, sain myös melko yllättävästi valintapäätöksen uuteen työpaikkaan, johon pystyin vaihtamaan reilun viikon varoitusajalla, joka on laittanut elämänrytmin taas uuteen muutokseen.

Omaa päänvaivaansa on myös aiheuttanut pohdinta siitä, että miten perustelisin ihmisille Marxin ja Engelsin elämäntyön, ja siitä poikineen teoriaperinteen tärkeyttä? Omalta kohdaltani päätyminen kommunistiksi oli osittain sattuman kauppaa, ja vähän nolostikin voin myöntää, että aloin alun perin tutustumaan kommunismiin ”läpällä”, koska minulla oli aikaa ja olin ennenkin ollut utelias erilaisista maailmankatsomuksista.

Kysymykseen ”miksi lukea Marxia” on helppo vastata sinänsä. Se selkeyttää hyvin paljon muuten kaoottiselta tuntuvaa maailmaa, antaa syyn ja kontekstin kaikkeen siihen kärsimykseen, mitä maailmassa tapahtuu ja myös siihen ikävään tunteeseen, jota jokainen työläinen tuntee syvällä sisimmissään tehdessään vieraantunutta työtä. Se auttaa hahmottamaan historian kehitystä ja erilaisten ilmiöiden historiallisuutta, sitä miten ne liikkuvat ajassa ja ovat vuorovaikutuksessa ja suhteessa toisiinsa.

Marxilaisuus on myös aktiivinen filosofia. Se ei vain pyri selittämään maailmaa, vaan pyrkii antamaan avaimet sen muuttamiseen. Se on vallankumouksellinen teoria, joka tunnistaa miten meidän vallitseva tuotantotapa, kapitalismi, toimii ja miten sen voi myös kumota. Marxilainen teoria ei ole kirja; se on sekä työkalu, että ase.

Ehkä ongelma syntyy nykypäivänä myös kahdesta ensimmäisestä sanasta ennen kuin päästään edes Marxiin: miksi lukea? Miksi lukea yhtään mitään? Me elämme nopeiden ärsykkeiden aikakautta. Eikö kaiken voisi oppia katsomalla lyhyen videon, tai kysymällä tekoälyltä tiivistelmän? Huolimatta siitä, että ihmiskunta on entistä koulutetumpi, meillä tuntuu olevan yhä vähemmän aikaa ja henkistä kapasiteettia istua alas ja lukea, keskustella ja opiskella sillä ajalla, mikä jää yli palkkatyön tekemisestä ja oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä (jos sitä jää ollenkaan).

Tästä syystä ”oppineet” ovat usein etuoikeutetuista ihmisryhmistä ja keski- ja porvariluokista. Tämä on ristiriitainen vääryys, koska marxilainen teoria ei ole kirjoitettu näitä luokkia varten, vaan työväenluokkaa varten, työväenluokan valtaan astumisen avuksi ja mahdollistajaksi. Marxilainen teoria ei ole tarkoitettu vain muutamien etuoikeutettujen intellektuellien saarnattavaksi, vaan aivan kaikkien opiskeltavaksi.

Lukeminen, opiskeleminen ja keskusteleminen ovat työväenluokkaan kuuluville mielestäni tästä syystä vallankumouksen mahdollistavia aktiviteetteja. Tämä ei rajoitu vain marxilaiseen teoriaan, vaikka siihen kannustaisinkin aina perehtymään. Mikä tahansa teksti muuttaa lukijaansa, oli sen kanssa samaa tai eri mieltä, luki sitä tosissaan tai ”läpällä”. Lukeminen voi tehdä ihmisestä kriittisemmän, ajattelevaisemman, jopa empaattisemman, mutta myös vakaumuksellisemman ja tietoisemman.

En väitä, etteikö sama tapahtuisi myös muunlaisen toiminnan kautta. Tiktokin, striimaamisen, podcastien ja tekoälyn aikakautena tuntuu, että kuulostan vanhanaikaiselta, kun puhun lukemisen puolesta. Olen toisaalta myös ollut kauhuissani siitä, että ihmiset lukevat entistä vähemmän, vaikka ovat koulutetuimpia kuin koskaan, ja nojaavat entistä enemmän nopeisiin ratkaisuihin, kuten tekoälyn luomaan tekstiin ja tiivistelmiin.

Oppimisprosessi, joka tehdään itse lukemalla, pohtimalla ja uudelleen jäsentämällä on mielestäni kuitenkin mieltä kehittävää itsessään ja uskon, että ulkoistamalla nämä prosessit teemme itsestämme yhä enemmän riippuvaisia teknologiaa hallitsevista porvareista kuin jo olemme. Tästä syystä sanon edelleen, että itse lukeminen ja opiskeleminen ovat vallan ottamista takaisin, ja tästä syystä vastaus kysymykseen ”miksi lukea” on yksinkertainen: koska jos emme lue ja ymmärrä itse, sen tekevät etuoikeutetut luokat meidän kustannuksella. Porvarien valta hyötyy tyhmyydestä ja välinpitämättömyydestä.

Ja mikä on kaikista osuvin tämän valta-asetelman murtamiseksi, kuin Marxin ja Engelsin yhteinen elämäntyö, marxilainen teoriaperinne? Mikä työkalu on parempi riiston ja sorron lopettamiseksi ja kapitalismin häntäänsä syövän käärmeen surmaamiseksi? Vastaus kysymykseen ”miksi lukea Marxia?” pitäisi olla ilmiselvä kaikille, ketkä kokevat, että maailmassa on jotain perustavanlaatuisesti pielessä.

Marxin itsensä kirjoittama teksti voi vaikuttaa aluksi monimutkaiselta, mutta jos pystyy ylittämään vanhahtavan kirjoitustyylin, pääsee helposti kärryille hänen metodistaan. Marx ei ole kuivakka kirjoittaja; hän on välillä tulikivenkatkuinen, hän haukkuu avoimesti vastustajansa, hän viljelee aikansa goottilaisia viittauksia (nykyään voisi puhua aikansa meemeistä) ja hän sivaltaa terävillä argumenteillaan halki idealistisen haihattelun.

Marxilainen teoria itsessään ei ole vaikeaselkoista. Se on hyvin konkreettista, koska se pohjautuu materialismiin ja historiallisuuteen, mikä onkin poikinut oman lähestymistapansa, historiallisen materialismin. Kun peruskäsitteet ja marxilainen lähestymistapa on tullut tutummaksi, alkavat palaset loksahtaa kohdalleen. Koska marxilaisuus on meidän kapitalisten tuotantotavan kritiikkiä, sitä ei voi olla enää näkemättä jokapäiväisessä elämässä. On siis myös varoitettava lukijoita: mitä on jo nähnyt, ei voi olla enää näkemättä.

Yksi kritiikki mihin myös törmään on se, että Marxin kirjoitus on vanhaa. Miksi lukea 150 vuotta ja vanhempiakin tekstejä, kun maailma on muuttunut niin paljon? Jos ajattelee koko filosofian historiaa lähtien antiikin Kreikasta, Marxin filosofia on hyvin uutta. Marx itse viittaa usein antiikin filosofeihin ja historiaan. Liberaalit siteeraavat Marxia paljon vanhempia valistusajan filosofeja, uskonnolliset konservatiivit ammentavat yli tuhannen vuoden taakse pyhiin teksteihinsä, ja kaikki meistä jollain tavalla olemme antiikin filosofian vaikutuksen alaisia.

Marxin kirjoitukset eivät ole vanhoja, meidän käsityksemme siitä mikä on uutta ja vanhaa on vain vääristynyt. Meidän kapitalistinen tuotantotapa ei ole olennaisesti muuttunut, sen ristiriidat ovat vain kärjistyneet. Toki on marxilaisia teoreetikkoja, joita kannattaa lukea aivan lähihistoriasta, mutta heitä ymmärtääkseen hyvin on mielestäni silti luettava Marxia.

Marxin kanssa pääsemiseksi alkuun on mahdollista aloittaa nykykirjallisuudesta, on olemassa useita aloitteleville suunnattuja kirjoja. Ensimmäinen sääntöni on silti: lue Marxia, älä vain lue jotakuta, joka kertoo, mitä Marx on kirjoittanut. Selvitä itse, ja vaikka tämä blogi itsessään on joku, joka kertoo mitä Marx on kirjoittanut, kannustan itse lukemaan ja toivon tämän blogin tekevän siitä helpompaa.

Sitten kun pääsen uuden työni rytmiin ja olen sovittanut sen perhearkeeni, niin toivon pääseväni paremmin kirjoittamisen makuun. Aion kirjoittaa varmaan fiiliksen mukaan välillä yleisempiä, pohdiskelevia julkaisuja, mutta myös käydä läpi konkreettisesti kirjoituksia ja tehdä niistä ”julkisia muistiinpanoja”.

Vaikka olen puhunut koko ajan Marxin lukemisesta, aion aloittaa Engelsin tekstistä ”Kommunismin periaatteet”. Kommunismin periaatteet on eräänlainen raakaversio Kommunistisesta manifestista, joka on hyvin selkeä ”useimmin kysytyt kysymykset” -tyyppinen pamfletti. Se on helposti lähestyttävä, ja kehotan usein itse aloittamaan siitä, jos haluaa aloittaa alkulähteeltä.

Minun on vaikea keksiä hyviä lopetuksia julkaisuihini. Aion siis ainakin tämän lopettaa sitaattiin Pääomasta, joka on yksi lempikohdistani. Marx puhuu ennen tätä kapitalistisen kilpailun kärjistymisestä, pääoman kasautumisesta ja maailmanmarkkinoiden laajenemisesta. Lihavointi minun toimesta.

”Samalla kun pienenee niiden pääomaylimysten luku, jotka anastavat ja tekevät yksinoikeudekseen tämän muuttumisprosessin kaikki edut, kasvaa kurjuuden, sorron, orjuuden, rappeutumisen ja riiston määrä, ja samalla kasvaa myös yhä paisuvan ja kapitalistisen tuotantoprosessin mekanismin itsensä kouluttaman, yhdistyneen ja järjestyneen työläisluokan suuttumus. Pääomamonopoli tulee sen tuotantotavan kahleeksi, joka on sen kanssa ja sen suojassa kehittynyt. Tuotantovälineiden yhteenkokoutuminen ja työn yhteiskunnallistuminen pääsevät kohtaan, missä ne käyvät kapitalistisen vaippansa kanssa yhteensopimattomiksi. Se räjäytetään rikki. Kapitalistisen yksityisomaisuuden kuolinhetki lyö. Pakkoluovuttajat pakkoluovutetaan.” – Karl Marx 1867, Pääoma 1