Miksi lukea Marxia?

En ole päässyt vielä tämä blogin kanssa julkaisurytmiin, koska juuri kun perustin blogin, alkoi tapahtua elämässäni isoja muutoksia. Sen lisäksi, että omat hääni ovat vain muutaman viikon päässä, sain myös melko yllättävästi valintapäätöksen uuteen työpaikkaan, johon pystyin vaihtamaan reilun viikon varoitusajalla, joka on laittanut elämänrytmin taas uuteen muutokseen.

Omaa päänvaivaansa on myös aiheuttanut pohdinta siitä, että miten perustelisin ihmisille Marxin ja Engelsin elämäntyön, ja siitä poikineen teoriaperinteen tärkeyttä? Omalta kohdaltani päätyminen kommunistiksi oli osittain sattuman kauppaa, ja vähän nolostikin voin myöntää, että aloin alun perin tutustumaan kommunismiin ”läpällä”, koska minulla oli aikaa ja olin ennenkin ollut utelias erilaisista maailmankatsomuksista.

Kysymykseen ”miksi lukea Marxia” on helppo vastata sinänsä. Se selkeyttää hyvin paljon muuten kaoottiselta tuntuvaa maailmaa, antaa syyn ja kontekstin kaikkeen siihen kärsimykseen, mitä maailmassa tapahtuu ja myös siihen ikävään tunteeseen, jota jokainen työläinen tuntee syvällä sisimmissään tehdessään vieraantunutta työtä. Se auttaa hahmottamaan historian kehitystä ja erilaisten ilmiöiden historiallisuutta, sitä miten ne liikkuvat ajassa ja ovat vuorovaikutuksessa ja suhteessa toisiinsa.

Marxilaisuus on myös aktiivinen filosofia. Se ei vain pyri selittämään maailmaa, vaan pyrkii antamaan avaimet sen muuttamiseen. Se on vallankumouksellinen teoria, joka tunnistaa miten meidän vallitseva tuotantotapa, kapitalismi, toimii ja miten sen voi myös kumota. Marxilainen teoria ei ole kirja; se on sekä työkalu, että ase.

Ehkä ongelma syntyy nykypäivänä myös kahdesta ensimmäisestä sanasta ennen kuin päästään edes Marxiin: miksi lukea? Miksi lukea yhtään mitään? Me elämme nopeiden ärsykkeiden aikakautta. Eikö kaiken voisi oppia katsomalla lyhyen videon, tai kysymällä tekoälyltä tiivistelmän? Huolimatta siitä, että ihmiskunta on entistä koulutetumpi, meillä tuntuu olevan yhä vähemmän aikaa ja henkistä kapasiteettia istua alas ja lukea, keskustella ja opiskella sillä ajalla, mikä jää yli palkkatyön tekemisestä ja oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä (jos sitä jää ollenkaan).

Tästä syystä ”oppineet” ovat usein etuoikeutetuista ihmisryhmistä ja keski- ja porvariluokista. Tämä on ristiriitainen vääryys, koska marxilainen teoria ei ole kirjoitettu näitä luokkia varten, vaan työväenluokkaa varten, työväenluokan valtaan astumisen avuksi ja mahdollistajaksi. Marxilainen teoria ei ole tarkoitettu vain muutamien etuoikeutettujen intellektuellien saarnattavaksi, vaan aivan kaikkien opiskeltavaksi.

Lukeminen, opiskeleminen ja keskusteleminen ovat työväenluokkaan kuuluville mielestäni tästä syystä vallankumouksen mahdollistavia aktiviteetteja. Tämä ei rajoitu vain marxilaiseen teoriaan, vaikka siihen kannustaisinkin aina perehtymään. Mikä tahansa teksti muuttaa lukijaansa, oli sen kanssa samaa tai eri mieltä, luki sitä tosissaan tai ”läpällä”. Lukeminen voi tehdä ihmisestä kriittisemmän, ajattelevaisemman, jopa empaattisemman, mutta myös vakaumuksellisemman ja tietoisemman.

En väitä, etteikö sama tapahtuisi myös muunlaisen toiminnan kautta. Tiktokin, striimaamisen, podcastien ja tekoälyn aikakautena tuntuu, että kuulostan vanhanaikaiselta, kun puhun lukemisen puolesta. Olen toisaalta myös ollut kauhuissani siitä, että ihmiset lukevat entistä vähemmän, vaikka ovat koulutetuimpia kuin koskaan, ja nojaavat entistä enemmän nopeisiin ratkaisuihin, kuten tekoälyn luomaan tekstiin ja tiivistelmiin.

Oppimisprosessi, joka tehdään itse lukemalla, pohtimalla ja uudelleen jäsentämällä on mielestäni kuitenkin mieltä kehittävää itsessään ja uskon, että ulkoistamalla nämä prosessit teemme itsestämme yhä enemmän riippuvaisia teknologiaa hallitsevista porvareista kuin jo olemme. Tästä syystä sanon edelleen, että itse lukeminen ja opiskeleminen ovat vallan ottamista takaisin, ja tästä syystä vastaus kysymykseen ”miksi lukea” on yksinkertainen: koska jos emme lue ja ymmärrä itse, sen tekevät etuoikeutetut luokat meidän kustannuksella. Porvarien valta hyötyy tyhmyydestä ja välinpitämättömyydestä.

Ja mikä on kaikista osuvin tämän valta-asetelman murtamiseksi, kuin Marxin ja Engelsin yhteinen elämäntyö, marxilainen teoriaperinne? Mikä työkalu on parempi riiston ja sorron lopettamiseksi ja kapitalismin häntäänsä syövän käärmeen surmaamiseksi? Vastaus kysymykseen ”miksi lukea Marxia?” pitäisi olla ilmiselvä kaikille, ketkä kokevat, että maailmassa on jotain perustavanlaatuisesti pielessä.

Marxin itsensä kirjoittama teksti voi vaikuttaa aluksi monimutkaiselta, mutta jos pystyy ylittämään vanhahtavan kirjoitustyylin, pääsee helposti kärryille hänen metodistaan. Marx ei ole kuivakka kirjoittaja; hän on välillä tulikivenkatkuinen, hän haukkuu avoimesti vastustajansa, hän viljelee aikansa goottilaisia viittauksia (nykyään voisi puhua aikansa meemeistä) ja hän sivaltaa terävillä argumenteillaan halki idealistisen haihattelun.

Marxilainen teoria itsessään ei ole vaikeaselkoista. Se on hyvin konkreettista, koska se pohjautuu materialismiin ja historiallisuuteen, mikä onkin poikinut oman lähestymistapansa, historiallisen materialismin. Kun peruskäsitteet ja marxilainen lähestymistapa on tullut tutummaksi, alkavat palaset loksahtaa kohdalleen. Koska marxilaisuus on meidän kapitalisten tuotantotavan kritiikkiä, sitä ei voi olla enää näkemättä jokapäiväisessä elämässä. On siis myös varoitettava lukijoita: mitä on jo nähnyt, ei voi olla enää näkemättä.

Yksi kritiikki mihin myös törmään on se, että Marxin kirjoitus on vanhaa. Miksi lukea 150 vuotta ja vanhempiakin tekstejä, kun maailma on muuttunut niin paljon? Jos ajattelee koko filosofian historiaa lähtien antiikin Kreikasta, Marxin filosofia on hyvin uutta. Marx itse viittaa usein antiikin filosofeihin ja historiaan. Liberaalit siteeraavat Marxia paljon vanhempia valistusajan filosofeja, uskonnolliset konservatiivit ammentavat yli tuhannen vuoden taakse pyhiin teksteihinsä, ja kaikki meistä jollain tavalla olemme antiikin filosofian vaikutuksen alaisia.

Marxin kirjoitukset eivät ole vanhoja, meidän käsityksemme siitä mikä on uutta ja vanhaa on vain vääristynyt. Meidän kapitalistinen tuotantotapa ei ole olennaisesti muuttunut, sen ristiriidat ovat vain kärjistyneet. Toki on marxilaisia teoreetikkoja, joita kannattaa lukea aivan lähihistoriasta, mutta heitä ymmärtääkseen hyvin on mielestäni silti luettava Marxia.

Marxin kanssa pääsemiseksi alkuun on mahdollista aloittaa nykykirjallisuudesta, on olemassa useita aloitteleville suunnattuja kirjoja. Ensimmäinen sääntöni on silti: lue Marxia, älä vain lue jotakuta, joka kertoo, mitä Marx on kirjoittanut. Selvitä itse, ja vaikka tämä blogi itsessään on joku, joka kertoo mitä Marx on kirjoittanut, kannustan itse lukemaan ja toivon tämän blogin tekevän siitä helpompaa.

Sitten kun pääsen uuden työni rytmiin ja olen sovittanut sen perhearkeeni, niin toivon pääseväni paremmin kirjoittamisen makuun. Aion kirjoittaa varmaan fiiliksen mukaan välillä yleisempiä, pohdiskelevia julkaisuja, mutta myös käydä läpi konkreettisesti kirjoituksia ja tehdä niistä ”julkisia muistiinpanoja”.

Vaikka olen puhunut koko ajan Marxin lukemisesta, aion aloittaa Engelsin tekstistä ”Kommunismin periaatteet”. Kommunismin periaatteet on eräänlainen raakaversio Kommunistisesta manifestista, joka on hyvin selkeä ”useimmin kysytyt kysymykset” -tyyppinen pamfletti. Se on helposti lähestyttävä, ja kehotan usein itse aloittamaan siitä, jos haluaa aloittaa alkulähteeltä.

Minun on vaikea keksiä hyviä lopetuksia julkaisuihini. Aion siis ainakin tämän lopettaa sitaattiin Pääomasta, joka on yksi lempikohdistani. Marx puhuu ennen tätä kapitalistisen kilpailun kärjistymisestä, pääoman kasautumisesta ja maailmanmarkkinoiden laajenemisesta. Lihavointi minun toimesta.

”Samalla kun pienenee niiden pääomaylimysten luku, jotka anastavat ja tekevät yksinoikeudekseen tämän muuttumisprosessin kaikki edut, kasvaa kurjuuden, sorron, orjuuden, rappeutumisen ja riiston määrä, ja samalla kasvaa myös yhä paisuvan ja kapitalistisen tuotantoprosessin mekanismin itsensä kouluttaman, yhdistyneen ja järjestyneen työläisluokan suuttumus. Pääomamonopoli tulee sen tuotantotavan kahleeksi, joka on sen kanssa ja sen suojassa kehittynyt. Tuotantovälineiden yhteenkokoutuminen ja työn yhteiskunnallistuminen pääsevät kohtaan, missä ne käyvät kapitalistisen vaippansa kanssa yhteensopimattomiksi. Se räjäytetään rikki. Kapitalistisen yksityisomaisuuden kuolinhetki lyö. Pakkoluovuttajat pakkoluovutetaan.” – Karl Marx 1867, Pääoma 1

Alun aloitus

Olen yrittänyt aloittaa tämän blogin jo kerran, vuonna 2020. Siitä on melko tasan viisi vuotta, kun kirjoitin toisen ainoaksi jääneistä teksteistä, jotka sittemmin olen poistanut. Viidessä vuodessa on tapahtunut todella paljon, mutta silti kulunut aika tuntuu lyhyeltä. Koronavuodet (vaikka elämmekin edelleen ns. korona-aikaa) tuntuvat yhdistyneen yhdeksi, epämääräiseksi kokonaisuudeksi, jota en mielelläni muistele. Siinä oli kuitenkin puolensa; luin enemmän kuin pitkään aikaan, ja samalla suurten kriisien seuratessa toisiaan syvensin ymmärrystäni marxilaisuudesta ja kommunistisesta teoriasta. Samalla kun opiskelin varsinaista tutkintoani, kirjapinoni joukossa oli aina joku kommunistinen teos.

Olin toki kutsunut itseäni kommunistiksi jo aiemmin, ainakin vuodesta 2016 alkaen. Ennen sitä minulla on ollut erilaisia liberaaleja ja anarkistisiakin ajatuksia nuoresta pitäen, ja olen pyörinyt erivärisissä poliittisissa piireissä. Olen seurannut politiikkaa ja ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista jo lapsesta asti; syytän tästä tv-ohjelmia kuten Itsevaltiaat ja Uutisvuoto, jotka tekivät poliittisesta sanastosta tuttua ja kiinnostavaa. Internet oli käänteentekevä asia: yhtäkkiä pystyin keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa ympäri maapalloa ja etsimään tietoa kiinnostavista asioista.

Elin kuitenkin pitkän aikaa siinä käsityksessä, että kommunismi oli vanhan (90-lukua edeltäneen) maailman ilmiö. Kommunistit näyttäytyivät vähän koomisina hahmoina, jotka kaipailivat Neuvostoliittoa aikana, kun historian juna oli lähtenyt jo asemalta. Mielikuvaani oli varmasti vaikuttanut mm. yksi kaikkien aikojen lempipeleistä, Red Alert, joka kärjisti kylmän sodan kuvaston äärimmilleen.

Päätymiseni itse kommunistiksi on jälkikäteen ajateltuna osittain sattumaa, mutta myös täysin loogista. Jos poliittisesta matkastani erilaisten suuntausten kautta haluaa löytää punaisen langan, niin se on ajatus vapaudesta. Jos unohtaa sarjakuvamaiset propagandamielikuvat ja oikeasti lukee Marxin ja Engelsin tuotantoa, nousee aivan selkeästi yhdeksi kommunismiin erityisesti liittyväksi tavoitteeksi ihmisten vapaus.

Engels määrittelee kommunismin seuraavasti: ”Kommunismi on oppi proletariaatin vapautumisen ehdoista.” Marx ja Engels sanovat myös kommunismin olevan ”vapaiden ja yhdenvertaisten tuottajien liitto”. Kommunistisessa manifestissa julistetaan: ”Proletaareilla ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa.” Kommunismin määritelmä valtiottomana, rahattomana ja luokattomana yhteiskuntana määritellään kaikkien näiden ihmistä alistavien ja kahlitsevien rakenteiden poissaolona.

Jos haluaa vapaan ja yhdenvertaisen yhteiskunnan, en ole törmännyt muuhun poliittiseen suuntaukseen, joka ottaisi nämä tavoitteet yhtä vakavasti kuin marxilainen kommunismi. Marxilaisuus ei kuitenkaan pelkästään ole tällaisen yhteiskunnan toivomista. Se on myös kapitalismin ilmiöiden tarkastelua tieteellisesti ja dialektisesti, jotta voidaan selvittää mitkä lainalaisuudet ohjaavat sitä ja miten sen ristiriidat johtavat uudenlaiseen yhteiskuntajärjestykseen.

Kommunismi ei ole vain haave, joka ihmisillä on. Se on kapitalismin ristiriitojen ratkaisu, sen lopullisen kriisin looginen lopputulos. Marx itse ei kirjoittanut kommunismista kuin yleisiä periaatteita, vaan tarkoitus on ymmärtää kommunismi historiallisena prosessina, joka syntyy kapitalismista ja kumoaa sen. Marx ja Engels kirjoittivat: ”Kommunismi ei ole meille olotila, joka on pystytettävä, ihanne, jota kohden todellisuuden on suuntauduttava. Me kutsumme kommunismiksi todellista liikettä, joka tekee lopun nykyisestä olotilasta. Tämän liikkeen ehdot ovat nykyisin olemassa olevien edellytysten luomat.”

Minulla on muutama tavoite tälle blogille. Ensinnäkin tämä on minulle väylä purkaa ajatuksiani ja pohtia ”ääneen” erilaisia asioita. Olen huono kirjoittamaan vain itseäni varten muistiinpanoja. Minun on jostain syystä kaikista helpointa kirjoittaa ajatuksiani ylös ikään kuin kirjoittaisin niitä jollekulle, vaikkakin sitten kuvitteelliselle lukijalle. Tämän blogin summaisi lyhyesti, se olisi julkinen muistivihko.

Haluaisin myös tutustuttaa ihmiset marxilaiseen teoriaan mahdollisimman lähestyttävästi ja ymmärrettävästi. Minulla on vaikeuksia motivaation, ajankäytön ja jaksamisen kanssa. En myöskään ole mikään akateeminen intellektuelli, vaikka olenkin käynyt ammattikorkeakoulun ja siten periaatteessa korkeakoulutettu, en todellakaan koe itseäni sellaiseksi, etenkin kun sain itselleni kyseisen tutkinnon vasta aivan hiljattain. Jos minä olen pystynyt sisäistämään marxilaisuuden perusperiaatteet, siihen pystyy mielestäni kuka tahansa. Haluaisin avata peruskäsitteitä niin, että kenen tahansa on niihin helppo tarttua, sekä hälventää yleisiä harhaluuloja.

Ei sillä, etteikö tällaisia resursseja löydy jo suomeksi ja etenkin englanniksi. Haluaisin kuitenkin hyödyntää omaa näkökulmaani entisenä liberaalina, joka oli nuorempana sisäistänyt kommunismia ympäröivät myytit ja sittemmin systemaattisesti purkanut ne. Tavoitteenani on, että tästä blogista tulee ennen pitkää resurssi, josta löytyy tietoa ja näkökulmia eri kommunismia ja kapitalistista yhteiskuntaa käsitteleviin aiheisiin.

On kuitenkin todettava, että käsityksiä marxilaisesta teoriasta on lähes yhtä monta kuin on kommunisteja, joten en millään tavalla aio esiintyä asiantuntijana ja lopullisen totuuden esittäjänä. Marxin ja Engelsin elämäntyössä on kuitenkin se hyvä puoli, että ne ovat nykyään vapaasti luettavissa internetissä, ja perusteokset löytyvät myös käännettyinä suomeksi, joten itse teoria on helpoimmin saavutettavissa kuin koskaan.

En toki aio rajoittaa itseäni vain Marxin ja Engelsin töihin. Historia ei loppunut heidän kuolemaan, vaan on ajattelijoita ja vallankumouksellisia, jotka ovat täydentäneet, laajentaneet ja päivittäneet alkuperäistä marxilaista ajattelua, sekä oikeasti tapahtuneet vallankumoukset itsessään ovat tutkimisen arvioisia ilmiöitä. Se, mikä linja on ”oikea” ja mikä noudattaa ”puhtainta” marxilaisuutta on sitten asia erikseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oli sitten marxisti-leninisti, trotskilainen, maolainen, vasemmistokommunisti tai posadisti, on aina palattava Marxiin. On parempi ensin lukea itse Marxia, kuin pelkästään muiden mielipiteitä siitä, mitä Marx on sanonut.

Toivon, että tämä on mahdollisuus itselleni löytää kurinalaisuutta ja syvää paneutumista aiheisiin, joiden ääreen huomaan palaavani yhä uudestaan, koska koen syvällä sisimmissäni niiden olevan aidosti tärkeitä. Uskon myös, että monet myytit on helppo hälventää, jos on vain avoin mieli ja valmis oppimaan uusia asioita. Sillä tavalla minusta tuli kommunisti; ei sen enempää tai vähempää kuin istumalla alas ja perehtymällä asiaan, ja keskustelemalla kommunistien kanssa.

Toivottavasti kiinnostuneet lukijat ovat valmiita lähtemään yhteiselle oppimismatkalle. Otan myös aina vastaan kommentteja ja kysymyksiä; minusta on myös helpottavaa kirjoittaa vastavuoroisesti. Tartun teksteihin ja aiheisiin mielenkiinnon mukaan. Minulla on uunissa pari aloittavaa tekstiä, joten blogi kannattaa laittaa seurantaan. Ja jos tästä ei tule mitään, siitä ei tule. Mutta aion kuitenkin yrittää.