Alun aloitus

Olen yrittänyt aloittaa tämän blogin jo kerran, vuonna 2020. Siitä on melko tasan viisi vuotta, kun kirjoitin toisen ainoaksi jääneistä teksteistä, jotka sittemmin olen poistanut. Viidessä vuodessa on tapahtunut todella paljon, mutta silti kulunut aika tuntuu lyhyeltä. Koronavuodet (vaikka elämmekin edelleen ns. korona-aikaa) tuntuvat yhdistyneen yhdeksi, epämääräiseksi kokonaisuudeksi, jota en mielelläni muistele. Siinä oli kuitenkin puolensa; luin enemmän kuin pitkään aikaan, ja samalla suurten kriisien seuratessa toisiaan syvensin ymmärrystäni marxilaisuudesta ja kommunistisesta teoriasta. Samalla kun opiskelin varsinaista tutkintoani, kirjapinoni joukossa oli aina joku kommunistinen teos.

Olin toki kutsunut itseäni kommunistiksi jo aiemmin, ainakin vuodesta 2016 alkaen. Ennen sitä minulla on ollut erilaisia liberaaleja ja anarkistisiakin ajatuksia nuoresta pitäen, ja olen pyörinyt erivärisissä poliittisissa piireissä. Olen seurannut politiikkaa ja ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista jo lapsesta asti; syytän tästä tv-ohjelmia kuten Itsevaltiaat ja Uutisvuoto, jotka tekivät poliittisesta sanastosta tuttua ja kiinnostavaa. Internet oli käänteentekevä asia: yhtäkkiä pystyin keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa ympäri maapalloa ja etsimään tietoa kiinnostavista asioista.

Elin kuitenkin pitkän aikaa siinä käsityksessä, että kommunismi oli vanhan (90-lukua edeltäneen) maailman ilmiö. Kommunistit näyttäytyivät vähän koomisina hahmoina, jotka kaipailivat Neuvostoliittoa aikana, kun historian juna oli lähtenyt jo asemalta. Mielikuvaani oli varmasti vaikuttanut mm. yksi kaikkien aikojen lempipeleistä, Red Alert, joka kärjisti kylmän sodan kuvaston äärimmilleen.

Päätymiseni itse kommunistiksi on jälkikäteen ajateltuna osittain sattumaa, mutta myös täysin loogista. Jos poliittisesta matkastani erilaisten suuntausten kautta haluaa löytää punaisen langan, niin se on ajatus vapaudesta. Jos unohtaa sarjakuvamaiset propagandamielikuvat ja oikeasti lukee Marxin ja Engelsin tuotantoa, nousee aivan selkeästi yhdeksi kommunismiin erityisesti liittyväksi tavoitteeksi ihmisten vapaus.

Engels määrittelee kommunismin seuraavasti: ”Kommunismi on oppi proletariaatin vapautumisen ehdoista.” Marx ja Engels sanovat myös kommunismin olevan ”vapaiden ja yhdenvertaisten tuottajien liitto”. Kommunistisessa manifestissa julistetaan: ”Proletaareilla ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa.” Kommunismin määritelmä valtiottomana, rahattomana ja luokattomana yhteiskuntana määritellään kaikkien näiden ihmistä alistavien ja kahlitsevien rakenteiden poissaolona.

Jos haluaa vapaan ja yhdenvertaisen yhteiskunnan, en ole törmännyt muuhun poliittiseen suuntaukseen, joka ottaisi nämä tavoitteet yhtä vakavasti kuin marxilainen kommunismi. Marxilaisuus ei kuitenkaan pelkästään ole tällaisen yhteiskunnan toivomista. Se on myös kapitalismin ilmiöiden tarkastelua tieteellisesti ja dialektisesti, jotta voidaan selvittää mitkä lainalaisuudet ohjaavat sitä ja miten sen ristiriidat johtavat uudenlaiseen yhteiskuntajärjestykseen.

Kommunismi ei ole vain haave, joka ihmisillä on. Se on kapitalismin ristiriitojen ratkaisu, sen lopullisen kriisin looginen lopputulos. Marx itse ei kirjoittanut kommunismista kuin yleisiä periaatteita, vaan tarkoitus on ymmärtää kommunismi historiallisena prosessina, joka syntyy kapitalismista ja kumoaa sen. Marx ja Engels kirjoittivat: ”Kommunismi ei ole meille olotila, joka on pystytettävä, ihanne, jota kohden todellisuuden on suuntauduttava. Me kutsumme kommunismiksi todellista liikettä, joka tekee lopun nykyisestä olotilasta. Tämän liikkeen ehdot ovat nykyisin olemassa olevien edellytysten luomat.”

Minulla on muutama tavoite tälle blogille. Ensinnäkin tämä on minulle väylä purkaa ajatuksiani ja pohtia ”ääneen” erilaisia asioita. Olen huono kirjoittamaan vain itseäni varten muistiinpanoja. Minun on jostain syystä kaikista helpointa kirjoittaa ajatuksiani ylös ikään kuin kirjoittaisin niitä jollekulle, vaikkakin sitten kuvitteelliselle lukijalle. Tämän blogin summaisi lyhyesti, se olisi julkinen muistivihko.

Haluaisin myös tutustuttaa ihmiset marxilaiseen teoriaan mahdollisimman lähestyttävästi ja ymmärrettävästi. Minulla on vaikeuksia motivaation, ajankäytön ja jaksamisen kanssa. En myöskään ole mikään akateeminen intellektuelli, vaikka olenkin käynyt ammattikorkeakoulun ja siten periaatteessa korkeakoulutettu, en todellakaan koe itseäni sellaiseksi, etenkin kun sain itselleni kyseisen tutkinnon vasta aivan hiljattain. Jos minä olen pystynyt sisäistämään marxilaisuuden perusperiaatteet, siihen pystyy mielestäni kuka tahansa. Haluaisin avata peruskäsitteitä niin, että kenen tahansa on niihin helppo tarttua, sekä hälventää yleisiä harhaluuloja.

Ei sillä, etteikö tällaisia resursseja löydy jo suomeksi ja etenkin englanniksi. Haluaisin kuitenkin hyödyntää omaa näkökulmaani entisenä liberaalina, joka oli nuorempana sisäistänyt kommunismia ympäröivät myytit ja sittemmin systemaattisesti purkanut ne. Tavoitteenani on, että tästä blogista tulee ennen pitkää resurssi, josta löytyy tietoa ja näkökulmia eri kommunismia ja kapitalistista yhteiskuntaa käsitteleviin aiheisiin.

On kuitenkin todettava, että käsityksiä marxilaisesta teoriasta on lähes yhtä monta kuin on kommunisteja, joten en millään tavalla aio esiintyä asiantuntijana ja lopullisen totuuden esittäjänä. Marxin ja Engelsin elämäntyössä on kuitenkin se hyvä puoli, että ne ovat nykyään vapaasti luettavissa internetissä, ja perusteokset löytyvät myös käännettyinä suomeksi, joten itse teoria on helpoimmin saavutettavissa kuin koskaan.

En toki aio rajoittaa itseäni vain Marxin ja Engelsin töihin. Historia ei loppunut heidän kuolemaan, vaan on ajattelijoita ja vallankumouksellisia, jotka ovat täydentäneet, laajentaneet ja päivittäneet alkuperäistä marxilaista ajattelua, sekä oikeasti tapahtuneet vallankumoukset itsessään ovat tutkimisen arvioisia ilmiöitä. Se, mikä linja on ”oikea” ja mikä noudattaa ”puhtainta” marxilaisuutta on sitten asia erikseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oli sitten marxisti-leninisti, trotskilainen, maolainen, vasemmistokommunisti tai posadisti, on aina palattava Marxiin. On parempi ensin lukea itse Marxia, kuin pelkästään muiden mielipiteitä siitä, mitä Marx on sanonut.

Toivon, että tämä on mahdollisuus itselleni löytää kurinalaisuutta ja syvää paneutumista aiheisiin, joiden ääreen huomaan palaavani yhä uudestaan, koska koen syvällä sisimmissäni niiden olevan aidosti tärkeitä. Uskon myös, että monet myytit on helppo hälventää, jos on vain avoin mieli ja valmis oppimaan uusia asioita. Sillä tavalla minusta tuli kommunisti; ei sen enempää tai vähempää kuin istumalla alas ja perehtymällä asiaan, ja keskustelemalla kommunistien kanssa.

Toivottavasti kiinnostuneet lukijat ovat valmiita lähtemään yhteiselle oppimismatkalle. Otan myös aina vastaan kommentteja ja kysymyksiä; minusta on myös helpottavaa kirjoittaa vastavuoroisesti. Tartun teksteihin ja aiheisiin mielenkiinnon mukaan. Minulla on uunissa pari aloittavaa tekstiä, joten blogi kannattaa laittaa seurantaan. Ja jos tästä ei tule mitään, siitä ei tule. Mutta aion kuitenkin yrittää.